Tulipalon jälkeen

 Nyt odotamme.  Maatyöt aloitetaan uutta taloa varten toivottavasti pian. Toisaalta asialla ei ole niinkään väliä, koska seuraava mahdollinen toimituspäivä talon elementeille on ensi vuonna viikolla 4. Tämän jälkeen alkaa 10 kuukauden rakennusaika, jonka jäkeen talo on toivottavasti valmis. Siis yhteensä vielä vuosi! Vuosi väliaikaisuutta. Vuosi vuokralla oloa ja vuosi poissa omalta lapsiturvslliselta tontilta metsän reunassa.  Toisaalta ei pitäisi  valittamista  täsäkään asumismuodossa. Täällä on tilaa ja lapset viihtyvät. Saan nauttia viele vanhan talon tunnelmasta. Joka paikkaan on lyhyt matka. Mutta silti kaipaan omaan kotiin. Täytyisi vaan jotenkin päästä tästä väliaikaisajatuksesta eroon. Lapset ovat vaan kerran tämän ikäisiä. Hoitovapaata on jäljellä vajaa vuosi ja sitten taas töihin. Tämä aika on ainutlaatuista riippumatta asuinpaikastamme. Se kun vaan aina pysyisi mielessä.

 Talo purettiin pari viikkoa sitten. Katselimme esikoisen kanssa kun talosta irrotettiin pälä palalta kaikki irtain ja seinät katto ja lattiat riivittiin auki. Esikoinen piti tapahtuma lähinnä hienona. Itse en enää tuntenut edes surua tai järkytystä. Oikeastaan jollain lailla tilanne oli jopa helpottava.  Byrokratian rakennuslupien ja vakuutusyhtiön kanssa on vielä jonkin verran selvitettävänä, mutta toivottavasti pääsemme tekemään uuden talon maatöitä parin viikon sisällä.  Rakentaminen ainakin näin ei etukäteen suunnittelematta ja pyytämättä on aika painajaismaista. Koko ajan ilmaantuu lisää selvitettäviä asioita ja kun luulet, että kaikki on hoidossa jostain tulee uusi yllätys. Ja kuluja kertyy. Onneksi meille vakuutus korvaa suurimman osan. Välit kiristyvät väkisinkin kaikilla hankkeeseen jollain tapaa liittyvillä ja stressiä on. Uskon kuitenkin tämän helpottavan kunhan konkreettinen rakentaminen alkaa. 

 Viimeiset viikot ovat olleet melkoista puhelinrumbaa vakuutusyhtiön; kaupungin, potentiaalisten purku- ja maanrakennusyritysten ja muiden vastaavien tahojen kanssa. Meillä on ollut miehen kanssa hyvin stereotyyppinen työnjako. Mies on lomalla ollessaan soitellut eri tahoille ja minä olen pitänyt lapset pois tieltä. Tämä on kyllä sopinut itselleni hyvin, koska turhauttavilta puhelut ovat vaikuttaneet.  Oli muunmuassa lähellä, että  kaupunki olisi vaatinut Reiän yläkerrasta alakertaan, koska yläkerta oli liian suuri suhteessa alakertaan. Siis sisäpuolelta. Onneksi tämä poikkeama kaavasta lasketaan vähäiseksi, eikä reikää tarvita. Maanantaina pidimme palaverin vakuutusyhtiön ja heidän konsulttiyrityksensä kanssa palaneen talon pihalla. Siinä sitten seisoskelimme sateessa ja meille annettiin lopullinen lupa rakennuttaa haluamme talopaketti. Lisäksi olimme ajatelleet, että hintakatto uuden talon rakennuttamisesta on ehdottomasti älä kuin vanhan korjauksen kustannusarvio on ol...

Uuden talon rakentaminen tuntuu pikkuhiljaa paremmalta ja paremmalta. Ajatus paluusta ihanalle tontillemme metsän laidalla tuntuu todella mukavalta. Ei sillä, että nykyisessä kodissamme olisi jotain vikaa, mutta kaipaan todella metsän vieressä asumista ja omaa pihaa. Myös ajatus kodinhoitohuoneessa ja käytännöllisestä eteisestä sekä hyvästä saunasta houkuttaa.  Olemme valinneet talopaketiksi Omatalon 1,5 kerroksisen vähän vanhan tyylisen talon, jossa on mukava ruokailuerkkeri ja avokeittiöksi suhteellisen suljettu keittiö. Makuuhuoneita löytyy kolme ylhäältä ja yksi alhaalta. Pohja on  meidän perheelle jopa entistä taloa parempi.  Vakuutusyhtiökin on näyttänyt varovaisen vihreää valoa kyseiselle paketille. He vielä kilpailuttavat pakettiin kuulumattomia töitä, kuten maatöitä ja seinien ulkomaalausta. Toki kaikki kestää. Hyvällä onnella pääsemme ensi kesänä muuttamaan. Silti olen tyytyväinen asioiden etenemisestä..

Vakuutusyhtiötä tuli laskelmat uuden talon rakentamisesta ja vanhan korjaamisesta. Hinnat olivat niin lähellä toisiaan, että käytännössä saamme tai tässä tapauksessa joudumme  valitsemaan korjaamisen ja uuden rakentamisen välillä. Edelleen tunne minulla sanoo, että korjataan vanha. Mutta järjellä ajateltuna korjaamisvaihtoehto vaan ei olisi mitenkään perusteltavissa. Vanha talo on potentiaalisesti kosteusvaurioinen ja perustukset ovat todella vanhat. Riskejä on yksinkertaisesti liikaa. Järki voitti ja olemme tulleet siihen tulokseen, että talopaketti on ainut vaihtoehto. Totta kai tämä aiheuttaa surua ja luopumisen tuskaa. Toisaalta on ihana, että asiat alkaa kahden kuukauden odottelun jälkeen edetä. Ehkä pääsemme joskus takaisin omaan kotiimme metsän viereen. Vielä on paljon avoimia kysymyksiä, miten asiat etenee käytännössä. Ilmeisesti saamme valita vastaavan kokoisia talomalleja eri valmistajilta ja vakuutusyhtiö kilpailuttaa niistä. Hintakatto on sama kuin uuden korjaamisen arv...

Olen joskus ajatellut, että kodin palaminen on pahinta, mitä ihmismenetysten jälkeen voi kokea. Ajattelen ehkä vieläkin osittain niin.  Kuitenkin olen myös tajunnut hyvin konkreettisesti, että kun ihmiset ovat kunnossa ja vahingoittumattomoa, oikeastaan kaikki on ihan hyvin. Meillä on muunmuassa molempien lasten synnytyksissä ollut läheltä piti- tilanteita ja esikoisen kohdalla todella ehdin hetken luulla lapsen kuolleen, joten tiedän kyllä, mitä menettämisen pelko on.  Tulipalossa paloi muistoja. Meidän tapauksessa ylisukupolvisia muistoja. Meidän paneloiduissa lautalattiaisissa huoneissa on juossut sekä mieheni, hänen sisaruksensa että minun omat lapseni. Paloi myös kauniita tavaroita ja yhdessä rakentamamme pesä. Kuitekin olen ollut asiasta yllättävän vähän surullinen. Enemmänkin tunteitani kuvaa sanat ärsytys, kiukku ja toisaalta helpotus ihmishenkien säästymisestä. Olen myös kyennyt yllättävän hyvin ajattelemaan tilanteen positiivisia puolia. Vaikka en olisi missään nimes...

Kauniit samettisohvat kirpparilöytönä. Näitä rakastan! Myönnän heti aluksi olevani materialisti. Rakastan kauniita ja persoonallisia tavaroita ja vaatteita. En ole erityisen käytännöllinen ihminen ja vanhat ja välillä sen takia jopa epäkäytännölliset asiat ja esineet sykäyttävät minua. Esimerkkinä tästä on vanhat narisevat portaat. Vuokrakodissani on sellaiset ja voi että tuntuu kotoisalta. Ja niin on muuten palaneessa ihanassa ja vanhassa huvikumputalossamnekin. Tavaraa minulla oli ennen liikaa. Minimalistia  minusta ei varmasti tule, mutta ekologisista ja käytännöllisistä syistä ( vihaan siivoamista) toivoisin joidenkin asioiden tulipalon myötä muuttuvan. Aluksi piti hankkia kaikki välttämätön. Ja sitähän riitti. Vaatteita, välttämättömiä huonekaluja ja keittiövälineitä hankittiin kirpputoreilta, tilattiin Ikeasta ja ostettiin uutena. Kaikki paitsi kuopuksen vaatteet ( joita oli ehjänä kellarissa ja tuli tutuilta pieneksi jääneinä) piti hankkia. Ensimmäistä kertaa ikinä koin tava...