Tulipalon jälkeen

Vakuutusyhtiötä tuli laskelmat uuden talon rakentamisesta ja vanhan korjaamisesta. Hinnat olivat niin lähellä toisiaan, että käytännössä saamme tai tässä tapauksessa joudumme  valitsemaan korjaamisen ja uuden rakentamisen välillä. Edelleen tunne minulla sanoo, että korjataan vanha. Mutta järjellä ajateltuna korjaamisvaihtoehto vaan ei olisi mitenkään perusteltavissa. Vanha talo on potentiaalisesti kosteusvaurioinen ja perustukset ovat todella vanhat. Riskejä on yksinkertaisesti liikaa. Järki voitti ja olemme tulleet siihen tulokseen, että talopaketti on ainut vaihtoehto. Totta kai tämä aiheuttaa surua ja luopumisen tuskaa. Toisaalta on ihana, että asiat alkaa kahden kuukauden odottelun jälkeen edetä. Ehkä pääsemme joskus takaisin omaan kotiimme metsän viereen. Vielä on paljon avoimia kysymyksiä, miten asiat etenee käytännössä. Ilmeisesti saamme valita vastaavan kokoisia talomalleja eri valmistajilta ja vakuutusyhtiö kilpailuttaa niistä. Hintakatto on sama kuin uuden korjaamisen arvioid

Olen joskus ajatellut, että kodin palaminen on pahinta, mitä ihmismenetysten jälkeen voi kokea. Ajattelen ehkä vieläkin osittain niin.  Kuitenkin olen myös tajunnut hyvin konkreettisesti, että kun ihmiset ovat kunnossa ja vahingoittumattomoa, oikeastaan kaikki on ihan hyvin. Meillä on muunmuassa molempien lasten synnytyksissä ollut läheltä piti- tilanteita ja esikoisen kohdalla todella ehdin hetken luulla lapsen kuolleen, joten tiedän kyllä, mitä menettämisen pelko on.  Tulipalossa paloi muistoja. Meidän tapauksessa ylisukupolvisia muistoja. Meidän paneloiduissa lautalattiaisissa huoneissa on juossut sekä mieheni, hänen sisaruksensa että minun omat lapseni. Paloi myös kauniita tavaroita ja yhdessä rakentamamme pesä. Kuitekin olen ollut asiasta yllättävän vähän surullinen. Enemmänkin tunteitani kuvaa sanat ärsytys, kiukku ja toisaalta helpotus ihmishenkien säästymisestä. Olen myös kyennyt yllättävän hyvin ajattelemaan tilanteen positiivisia puolia. Vaikka en olisi missään nimessä halunn

Kauniit samettisohvat kirpparilöytönä. Näitä rakastan! Myönnän heti aluksi olevani materialisti. Rakastan kauniita ja persoonallisia tavaroita ja vaatteita. En ole erityisen käytännöllinen ihminen ja vanhat ja välillä sen takia jopa epäkäytännölliset asiat ja esineet sykäyttävät minua. Esimerkkinä tästä on vanhat narisevat portaat. Vuokrakodissani on sellaiset ja voi että tuntuu kotoisalta. Ja niin on muuten palaneessa ihanassa ja vanhassa huvikumputalossamnekin. Tavaraa minulla oli ennen liikaa. Minimalistia  minusta ei varmasti tule, mutta ekologisista ja käytännöllisistä syistä ( vihaan siivoamista) toivoisin joidenkin asioiden tulipalon myötä muuttuvan. Aluksi piti hankkia kaikki välttämätön. Ja sitähän riitti. Vaatteita, välttämättömiä huonekaluja ja keittiövälineitä hankittiin kirpputoreilta, tilattiin Ikeasta ja ostettiin uutena. Kaikki paitsi kuopuksen vaatteet ( joita oli ehjänä kellarissa ja tuli tutuilta pieneksi jääneinä) piti hankkia. Ensimmäistä kertaa ikinä koin tavaran

Korona- aikaan kehitin esikoiseni kanssa päivärutiinin, johon kuului aamuisin kävelylenkki. Tulipalon aamuna teimme juuri näin. Ennen kävelyä lämmitin kalapuikot ja ranskalaiset, joiden oli tarkoitus olla pikainen ja helppo ruokalaji. Sammutin uunin ja  lähdimme kävelylle.  Kävelyn jälkeen hain ruoat keittiöstä. Keittiössä oli kaikki kunnossa. Söimme ruokaa pihalla kun poikani totesi olevansa kylmissään. Pyysin lasta hakemaan kotoa viltin itselleen. Onneksi hän ei suostunut vaan lähdin itse. Lapset jäivät sisään syömään. Kotona palohälytin huusi ja keittiö oli ilmiliekeissä. Ilmeisesti hellan päällä ollut pelti oli syttynyt tuleen. Paniikissa avasin keittiön ikkunan, koska siellä ei voinut hengittää. Siitähän tulipalo riehaantui. Juoksin ulos hakemaan puhelinta ja soittamaan hätäkeskukseen. Menin vielä hätäkeskuksen ohjeen mukaan sulkemaan keittiön oven mutta enää ei onnistunut. Koko tapahtumaketju kesti noin kymmenen minuuttia. Palokunta tuli kuulemma nopeasti, mutta siltä ei tuntunut

Olen kahden pienen lapsen äiti, jolla on viime aikoina ollut asiat mallillaan. Hyvä työ, josta hoitovapaalla ja äitiyslomalla vietetty noin kolme vuotta, tasainen  parisuhde ja ihana omakotitalo. Talo oli mieheni lapsuuden koti. Helatorstaina 2020 keittiöstämme lähti tulipalo, kun olimme lasten kanssa syömässä pihalla ranskalaisia ja kalapuikkoja. Epäilyksemme on, että kissamme sai hellan päälle hypätessään hellan päällä olleelle pellille, jolla oli vielä vähän ranskalaisia. Levyjä emme olleet koko päivänä käyttäneet. Koko talomme tuhoutui. Kissa kuoli, mutta ihmiselle ei käynyt mitään. Nyt vakuutusyhtiö selvittää, että korjataanko vanha talo vai rakennetaanko tilalle uusi. Korvauksistamme alennetaan 20%, koska meillä oli pelti hellan päällä. Nyt onneksi asumme mukavasti vuokralla paritaloissa ja välttämättömät tavarat on hankittu. Talolta saimme pelastettua myös joitain lasten vaatteita ja astioita, mutta pääasiassa aloitimme alusta. No enään ei ole liikaa tavaraa kuten ennen. Tämän b