Muuttiko tulipalo suhdettani materiaan?

Kauniit samettisohvat kirpparilöytönä. Näitä rakastan!

Myönnän heti aluksi olevani materialisti. Rakastan kauniita ja persoonallisia tavaroita ja vaatteita. En ole erityisen käytännöllinen ihminen ja vanhat ja välillä sen takia jopa epäkäytännölliset asiat ja esineet sykäyttävät minua. Esimerkkinä tästä on vanhat narisevat portaat. Vuokrakodissani on sellaiset ja voi että tuntuu kotoisalta. Ja niin on muuten palaneessa ihanassa ja vanhassa huvikumputalossamnekin. Tavaraa minulla oli ennen liikaa. Minimalistia  minusta ei varmasti tule, mutta ekologisista ja käytännöllisistä syistä ( vihaan siivoamista) toivoisin joidenkin asioiden tulipalon myötä muuttuvan.

Aluksi piti hankkia kaikki välttämätön. Ja sitähän riitti. Vaatteita, välttämättömiä huonekaluja ja keittiövälineitä hankittiin kirpputoreilta, tilattiin Ikeasta ja ostettiin uutena. Kaikki paitsi kuopuksen vaatteet ( joita oli ehjänä kellarissa ja tuli tutuilta pieneksi jääneinä) piti hankkia. Ensimmäistä kertaa ikinä koin tavaran ostelun ahdistavana velvollisuutena. Päätin kuitenkin, että haluan omaa esteettistä silmääni miellyttäviä tavaroita. Samalla päätin, että yritän ostaa mahdollisimman laadukkaita tavaroita. Koska tässä suhteessa tunnen itseni ja halpojen tavaroiden tilalle hankkisin vain uudet kivemmat enkä heittäisi silti vanhoja pois. 

Tavallaan huuomasin myös käytännössä sen, kuinka vähällä ihminen pärjää. Kaikki rakkaani säilyivät vahingoittumattomana, mikä laittoi asioita oikean tärkeysjärjestykseen. Tästä huolimatta huomaan palon jälkeen myös kiintyväni esineisiin entistä voimakkaammin.  

En tiedä, kauanko nämä pyhät päätökset kestävät, mutta toistaiseksi olen suhteellisen hyvin pitänyt linjani. Kirpparilta olen ostellut kaunista ja laadukasta ja kieltäytynyt kohteliaasti tavaroista, joita kyllä tässä tilanteessa tulisi ovista ja ikkunoista. Toivottavasti osaisin myös luopua tarpeettomasta. Mutta käytännöllistä minimalistia minusta ei koskaan tule. Toivon, että vanha kotimme korjataan kaikista vanhan talon epäkäytännöllisyyksistä huolimatta. Koska onhan ihanat narisevat portaat ja upeat ikkunasyvennykset lapsiperheessä toimivaa eteistä tärkeämpiä!