Taloa ei enää ole
Talo purettiin pari viikkoa sitten. Katselimme esikoisen kanssa kun talosta irrotettiin pälä palalta kaikki irtain ja seinät katto ja lattiat riivittiin auki. Esikoinen piti tapahtuma lähinnä hienona. Itse en enää tuntenut edes surua tai järkytystä. Oikeastaan jollain lailla tilanne oli jopa helpottava. Byrokratian rakennuslupien ja vakuutusyhtiön kanssa on vielä jonkin verran selvitettävänä, mutta toivottavasti pääsemme tekemään uuden talon maatöitä parin viikon sisällä. Rakentaminen ainakin näin ei etukäteen suunnittelematta ja pyytämättä on aika painajaismaista. Koko ajan ilmaantuu lisää selvitettäviä asioita ja kun luulet, että kaikki on hoidossa jostain tulee uusi yllätys. Ja kuluja kertyy. Onneksi meille vakuutus korvaa suurimman osan. Välit kiristyvät väkisinkin kaikilla hankkeeseen jollain tapaa liittyvillä ja stressiä on. Uskon kuitenkin tämän helpottavan kunhan konkreettinen rakentaminen alkaa.