Miten kaikki tapahtui

Korona- aikaan kehitin esikoiseni kanssa päivärutiinin, johon kuului aamuisin kävelylenkki. Tulipalon aamuna teimme juuri näin. Ennen kävelyä lämmitin kalapuikot ja ranskalaiset, joiden oli tarkoitus olla pikainen ja helppo ruokalaji. Sammutin uunin ja  lähdimme kävelylle. 

Kävelyn jälkeen hain ruoat keittiöstä. Keittiössä oli kaikki kunnossa. Söimme ruokaa pihalla kun poikani totesi olevansa kylmissään. Pyysin lasta hakemaan kotoa viltin itselleen. Onneksi hän ei suostunut vaan lähdin itse. Lapset jäivät sisään syömään. Kotona palohälytin huusi ja keittiö oli ilmiliekeissä. Ilmeisesti hellan päällä ollut pelti oli syttynyt tuleen.

Paniikissa avasin keittiön ikkunan, koska siellä ei voinut hengittää. Siitähän tulipalo riehaantui. Juoksin ulos hakemaan puhelinta ja soittamaan hätäkeskukseen. Menin vielä hätäkeskuksen ohjeen mukaan sulkemaan keittiön oven mutta enää ei onnistunut. Koko tapahtumaketju kesti noin kymmenen minuuttia. Palokunta tuli kuulemma nopeasti, mutta siltä ei tuntunut.  Katsoin kun ihana talomme paloi enkä voinut tehdä mitään. Satunnaiset ihmiset kadulla olivat ottaneet lapseni huolehtiakseen. Pihalle tuli mieheni sisko, joka oli ohi ajaessaan nähnyt liekit. Hän halasi minua lujaa ja tuntui ihanalta. 

Appeni ja anoppini tuli pihaan jossain vaiheessa. En olisi halunnut kohdata heitä. Ajattelin polttaneeni heidän vaivalla ja rakkaudella kunnostamansa talon. Kaikki olivat järkyttyneitä. Ulkoapäin koti oli melkein entisensä, mutta sisällä kaikki oli tuhoutunut.

Pahin syyllisyys helpotti samana päivälnä. Menimme pariksi päiväksi appeni ja anoppini kotiin evakkoon ja sitten saimme vakuutusyhtiön kustantaman vuokrakodin. Välimme ovat edelleen onneksi hyvät. Asumme samassa pihapiirissä ja odotan i nnolla pääsyä takaisin omaan kotiin.